Arkajalka
Limenvihreällä mennään eteenpäin. Ulkoasu-uudistuksen myötä meni tosin läjä linkkejä, mutta toisaalta ihan hyvä sitäkin listaa päivittää.
Mainoskatko on tuoreempi tuttavuus mainontaa käsittelevissä blogeissa. Hyvää ja ajankohtaista asiaa.
Mainoskatko kertoo osuvasti siitä, kuinka rakkaat ruattalaiset porskuttaa mainosmaailman suurimmilla vesillä useamman altaan mitan meitä edellä. Tämä ei ole mikään uutinen sinänsä, eikä myöskään kysymys "miksei me osata tehdä niin?". Niin miksei? Kyllä meillä luulisi olevan taitoa, ideointikykyä, tietoa. Olemmeko vain liian arkoja esittämään uusia oivalluksia? Olemmeko liian arkoja painamaan läpi villimmätkin tavat lähestyä kuluttajaa? Vai eikö ostaja uskalla ostaa?
Mielestäni ongelmana on kaikkien näiden summa. Arastellaan, koska pelätään ettei saada keikkaa. Arastellaan, koska pelätään saavan kenkää tuotepäällikön suojatyöpaikalta. Arastellaan, koska ei
halutakaan erottua.
Maikkari sentään
uskaltaa.
Päivän sana
Työpöydälläni nököttää
Finepressin muistilappukuutio odottamassa kynäni kohtaamista. Kannen sisäpuolella on oiva teksti, jolla haluan muistuttaa, provosoida jopa, miksi tuhat sanaa vastaa enemmän tai vähemmän kuin, noh, tuhat sanaa.
Maailman luomiskertomus alkaa sanoilla. Sanat ovat kaiken luomisen avain. Sanojen avulla voi konkretisoida uuden ajatuksen, kertoa tarinan ja välittää sanoman. "Kaikki se kaunis, suuri ja ylevä, jonka ympärillämme näemme, oli ennen vain uinuva ajatus jonkun miehen mielessä tai aavistus naisen sydämessä", on eräs ajattelija sanonut. Sanoilla ajatuksille voi antaa näkyvän muodon. Sanojen avulla ja sanojen vuosi on aloitettu sotia, tehty vallankumouksia, luotu uusia uskontoja ja käännytetty pakanoita. On opetettu, valehdeltu ja vannottu kostoa. Sanojen avulla on myös parannettu maailmaa, lohdutettu itkevää lasta ja kuiskailtu yöllä hellästi - hiljaa, rakastettu ja ilmaistu surua. Sanoja on aina tarvittu ja käytetty. Ilman sanoja ihmisen on hyvin vaikea elää. Käytä siis sanoja. Ilmaise ne. Kerro tunteesi. Kirjoita paperille omat ajatuksesi. Tässä on sinun sanoillesi uutta ja tyhjää tilaa. Kokeile, miten omat sanasi vaikuttavat. Luo. Tee tästä maailmastasanoillasi hiukan parempi.
Ja minähän teen niin kuin käsketään.
Copy-foorumi
Pyörin paljon
Pingstate-foorumilla, jossa graafisen alan taitajat vaihtavat kokemuksiaan ja mielipiteitään. PSNU on täynnä kritiikkiä, kehuja, parannusehdotuksia, kannustusta, kyseenalaistamista, neuvonantajia, neuvonottajia - se on siis paikka mistä ideat lentävät ja apua löytyy pulmaan kuin pulmaan muutaman minuutin viiveellä.
Pohdin aikoinaan, josko sama toimisi myös mainostoimiston luovan osaston toisen puolen, eli copywritereiden parissa. Kuviteltu forumi olisi pullollaan sloganeita, leipätekstejä, otsakkeita, konsepteja, eri medioita, uusia medioita - kaikkea mitä nyt copyn arkipäivä (tai pyhäyö, luovuus ei kysy kelloa) pitää sisällään. Silloin muistaakseni
Junakohtaus teilasi idean seuraavin sanankääntein:
Kirjoittaminen ei ole sitten Tulenkantajien kiinnostanut enää ketään. Juuri kukaan ei osaa kirjoittaa eikä varsinkaan kukaan osaa lukea niin tarkkaan, että ymmärtäisi milloin teksti on hyvää ja milloin ei.
Itse asiassa on aika turhauttavaa, kun copyttelussa tekstipuolen laatu on ihan puhtaasti oman kunniantunnon varassa. Ammattimies tekee neljäsosa-ajassa tekstin, joka erehdyttävästi muistuttaa hyvää tekstiä, kun vertaa vaivaan, jonka hyvän tekstin tekeminen vaatii.
Makaako Junakohtauksen sanoissa totuuden siemen? Eikä sanat kiinnosta, saadaanko kuvin sanottua asiat selkeämmin, paremmin, seksikkäämmin?
Humalistokadun Speakers' Corner vaikenee.
Sininen välittäjä
Mainitsin aiemmin blogissani pitäväni
SDP:n vaalimainonnasta. Räväkkä vastakkainasettelu punainen-sininen / minä-me on oikein tuotu esiin. Mainonnalla on pakko värittää sitä tosiasiaa, ettei valtapuolueilla ole oikeasti suuriakaan eroja. Hyvä niin, saavatpahan nyt isot mainostoimistot kerrankin näyttää osaamistaan tällä saralla, toisiaan vastaan taistellen.
Mutta sitten demareitten oli pakko tuoda se rullatuoli printti bussikatoksiin. Överiksi meni. Överiksi meni ja pahasti.
Kannuvalimossa asiaa on jo hyvin käsiteltykin ja heidän näkemyksensä saa täyden tukeni. Ei helvetti, kyllä johonkin pitää raja vetää. Se on ihan yksi paskan hailee kuinka paljon pätäkkää löytyy lompakosta. Sillä ei ole mitään tekemistä auttamishalun ja toisista välittämisen kanssa.
Ruiskukka rintapieleen ja pyörätuolia työntämään. Ihan vapaasta tahdosta.
Arska
Idolsin kolmannesta semifinaalista finaaliin selvinnyt
Ari Koivunen on loistoesimerkki siitä, että perustuotteen ollessa kunnossa ei markkinoinnille jää hirveän suurta jalansijaa.
Mietitäänpä. Kaveri on loistava laulamaan, mutta ulkonäöllisesti ei voida puhua mistään komistuksesta. Koivusen asenne on kovin ylimielinen, ei vaivautunut edes heräämään semifinaaleihin. Rokkistara ainesta sinänsä, muttei uskottavuutta. Ei ollenkaan. Mutta silti kalkkilaivan kapteeni kuittasi 86 pinnaa eränsä äänistä.
Ja miksi?
Nimenomaan. Laulaa se perkele osaa ja todella upeasti. Kaikki respect siitä.
Linkedin/Tero Ylitalo